Huiskuhännät matkassa

Viimenen kuva kuvaa aika hyvin otsikon pointtia.. Sunnuntaina Riina ja Timi tulivat piipahtamaan tänne Espooseen meitä katsomaan. Päätimme lähteä kunnon lenkille koiruuksien kanssa ja tarkoituksena oli, että menisimme Espoon juna-asemalle Riinaa ja Timiä vastaan. No, tietenkin onnistuin tiputtamaan bussipysäkilleni bussikorttini ja siinä sitten yritin maksaa, kunnes tajusin että kädessäni oli pelkkä bussikortin kuori. Go me! Onneksi R&T pääsivät perille asti ilman meitäkin (olisi nimittäin ollut bussissa ahdasta, kun Timin lisäksi siellä oli neljä valkoista paimenkoiraa)! Lenkki sujui mukavasti koirien haistelessa ja Riinan kanssa rupatellessa. Nemo ei uskaltanut juosta Timpan kanssa vaikka selkeästikkin halusikin, voi pientä. N ja T tulivat tosi hyvin toimeen, vaikka leikkimisestä ei tullut mitään. Nemo käyttäytyi todella hyvin ja tuli kutsusta luokse (jee!). Tokon perusasentokin sujui hienosti namin voimalla. Oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa!

19. Metsälenkki

Tosiaan oltiin keskiviikkona Nemon kanssa käymässä metsälenkillä ja kamera lähti kanssa messiin. Lenkki oli normaali metsälenkkimme, tosin meillä on kaksi eri lähimetsää ja tämä on niistä suurempi ja kivempi. Lenkillä menee yleensä vajaa tunti, kun Nemo saa rauhassa haistella ja tehdä tarpeensa. Yleensä myös harjotellaan luoksetuloa ja silloin se meni upeasti, koska muistin ottaa hyviä nameja mukaan. Nykyään varmin luoksetulo käsky on viheltäminen tietyllä tavalla. Välillä kyllä myös viheltäessäni koiran korvat ovat jääneet kotisohvalle. Lähdimme joskus ennen kolmea lenkille ja neljän aikoihin kotiin saapuessamme oli jo melkein pimeää. Voi jos vain paistaisi se aurinko enemmän!