Helmikuun kujeiluja

Koska yhteiskuvien ottamminen ei välttämättä ole yhtä helppoa kuin toisilla.

Ohhoh, näitä kuvia tulikin aika paljon.. Viime viikon sunnuntaina lähdettiin bussilla Helsinkiin lenkkeilemään Emman, Mollyn, Riinan ja Timin kanssa. Olihan se varmaan itse kullekkin ohikulkijalle mukava näky, kun kolme tyttöä koirineen yrittää selviytyä Kampin Espoon bussilaitureilta pois. Nemo oli aivan ihmeissään väen paljoudesta, mutta pysyi yllättävän rauhallisena. Keskustasta menimme ratikalla Keskuspuistoon lenkille, jossa koirat saivat vapaina kulkea nenät maassa haistellessa. Päädyimme kiertelemään ja kaartelemaan (sekä kaatuilemaan) lumihangessa ja mäissä koirat kintereillämme. Minä ja Riina napsimme kuvia sormien jäätymispisteeseen asti (Riinan blogissa monta hienoa kuvaa mun kameran kanssa säätämisestä). Piipahdimme koirapuistossa kesken lenkin, jossa ajettelimme, että "Hei, ehkä me voitaisiin saada noista temmeltäjistä yhteiskuva!". Näin suoraan sanottuna suunnitelma kusi aika totaallisesti. Lopputulokseski saatiin Emma pitämään koirista kiinni, mutta katseet aina väärässä paikassa.. Juuri ennen matkan jatkamista koirapuistoon tuli kaksi muuta uutta tuttavuutta, joista Timi sai hyvät leikkikaverit ja Nemoakin selkeästikkin kiinnosti mennä mukaan. Hyvä N! Koirapuistosta lähdettyämme menimme avoimelle paikalle treenaamaan vähän seuraata, mutta siitä kuvia myöhemmin (toko-treenipostauksessa). Sormiemme totaalisesti jäädyttyä menimme Emmalle juomaan kaakaota ja sieltä junan ja bussin kautta kotiin. Oli kiva nähdä ja joskus sitten treenaamaan yhdessä hakua (?)! Mä olin todella ylpeä Nemon käytöksestä julkisissa: se oli ihan rauhassa eikä stressannut yhtään kuin kokenut matkustaja! 

Huiskuhännät matkassa

Viimenen kuva kuvaa aika hyvin otsikon pointtia.. Sunnuntaina Riina ja Timi tulivat piipahtamaan tänne Espooseen meitä katsomaan. Päätimme lähteä kunnon lenkille koiruuksien kanssa ja tarkoituksena oli, että menisimme Espoon juna-asemalle Riinaa ja Timiä vastaan. No, tietenkin onnistuin tiputtamaan bussipysäkilleni bussikorttini ja siinä sitten yritin maksaa, kunnes tajusin että kädessäni oli pelkkä bussikortin kuori. Go me! Onneksi R&T pääsivät perille asti ilman meitäkin (olisi nimittäin ollut bussissa ahdasta, kun Timin lisäksi siellä oli neljä valkoista paimenkoiraa)! Lenkki sujui mukavasti koirien haistelessa ja Riinan kanssa rupatellessa. Nemo ei uskaltanut juosta Timpan kanssa vaikka selkeästikkin halusikin, voi pientä. N ja T tulivat tosi hyvin toimeen, vaikka leikkimisestä ei tullut mitään. Nemo käyttäytyi todella hyvin ja tuli kutsusta luokse (jee!). Tokon perusasentokin sujui hienosti namin voimalla. Oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa!

18. Missä lumi?

Pikku Nemppa 

Tosiaankin on pikku hiljaa ruvennut pännimään, että tänä vuonna on tuloillaan lumeton joulu.. Tänäänkin harmaalta taivaalta tihkutti sadetta ja eihän siitä mitään iloista fiilistä voi tulla. Toisaalta näköjään nyt on alkanut paistamaan aurinkokin vähän. Tänä jouluna ei päästä kokeilemaan pulkankaan vetämistä. On se ollut aina iloinen yllätys, kun sitä lunta on tullut taivaalta, niin kuin viime sunnuntaina, mutta sattumalta vietin koko päivän messukeskuksessa ja lähtiessä ulkona oli pelkkää loskaa. Pitäisköhän tässä lumitansseja tanssimaan?

5. joulukuuta

Keskipäivällä lumi narisi kumisaappaiden alla ja kylmä tuuli puhalsi naamaan. Aurinko paistoi ihanasti. Olimme juuri treenanneet tunnin täysillä. Mulla ei ollut kylmä, vaikka ulkona oli pakkasta. Mulla oli vain kuuma ja rauhallinen olo. Nemo oli vapaana ja haisteli rauhassa. Tiesin, että kotona saisin olla rauhassa, kun koiruus lepäisi. Hymyilin. ♥