Vuosi 2014 + Thunder Shirt

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! Nemolle tosin kaiken muiden onnen ja hauskanpidon sijasta uuden vuoden aatto on aivan kamalaa, koska on keksitty sellaisia pelottavia paukkuvia juttuja kuin raketit. Eka paukku kuultiin jo 30. päivä ja lenkki sitten piti vetää koko loppu matka, koska kiire kotiin turvaan.
No, mä olin aika huolissani Nemosta, koska ei munkaan uusi vuosi ole niin mukava, jos Nemon täytyy stressata ja panikoida, ja onneksi sain sitten tietää tästä Thunder Shirtistä. (mainostus vain koska tuote toimii) Nemossa sen toimiminen näkyi; N oli ainakin vähän rauhallisempi, tosin leikki paljon, koska sai vierailta uuden niiin ihanan lelun. Kokeilin myös ottaa Thunder Shirtin yhdessä vaiheessa pois ja Nemppa alkoi heti haukkumaan ja ulisemaan, joten siitäkin päättelin että toimii!
Toisaalta Nemo ei pystynyt täysin missään vaiheessa rauhoittumaan; selkeästikkin mantteli tuntui kuumalta eikä myöskään kertaakaan nukkunut se päällä, vaikka yrittikin. Mä en tässä viitti kertoa miten se toimii, koska nyt juuri en muista, eli laittakaa googleen ja etsikää Mustin & Mirrin nettisivuilta, siellä on myös hyvä video! Hankittiin mantteli siis 31. päivä, joten Nemo oli pitänyt ennen kunnon paukkujen alkamista sitä vain pari tuntia (otin lenkillä käymisen ja treenaamisen ajaksi pois). Kannattaa käydä edes kokeilemassa eläinkaupassa, jos koira yhtään pelkää ilotulitusta tai ukkosta.
Kun kello 00:00 1.1.2014 käytiin katsomassa ulkona ilotulituksia ja räpsin pari kuvaa (ylhäällä parhaimmat niistä), niin sillä aikaa Nemo oli yksin sisällä ihan rauhassa makasi kellarissa. Oon tosi ylpeä Nempasta, selvisi vuoden vaihtumisesta! Ja vielä kerran hyvää uutta vuotta!

9. Meidän treenaamisesta

Onko agility meijän laji? Niin, sitä mä oon tässä miettinyt.. Musta se on. Minä ja Nemo rakastetaan molemmat kirmata rataa, vaikka välillä kaikki menisi ihan päin män. Nemolla löytyy taitoja ihan kunnon kilpailemiseen saakka, mutta mulla ei riitä ainakaan vielä. Musta olisi ihanaa, jos voitaisiin treenata 2 kertaa viikossa hallilla, toinen itsenäisenä, muttakun suurin osa halleista on täyteen buukattuja kuukausien päähän, ainakin lähimmät. Mä yritän edelleen selvittellä löytyisikö sieltä Univet- Areenalta vapaita vuoroja.. Sen näkee. Viime viikko viikko oli aivan ihana, kun yökoulun takia mulla ei ollut torstaina koulua ja pystyttiin varaamaan hallia. Välillä ketuttaa liikaakin, koska tuntuu että me ei päästä Nemon kanssa samalle aaltopituudelle treeneissä ja että kaikki on meitä parempia. Tiedän, että pitäisi ajatella, että pitää voittaa vaan itsensä, mutta se on välillä mahdotonta.. Mua nuoremmat on saavuttaneet niin paljon enemmän mitä mä tuun koskaan saavuttaa. Siltä välillä tuntuu. Mutta silloin kun me onnistutaan, niin mä olen pelkkää hymyä. Silloin me ollaan yhdessä Nemon kanssa toimittu oikein, tiiminä, joka osaa! Hyvä me! Se tunne on myös ihana, kun tiedän, että tämän radan/kohdan radasta osaan varmasti ohjata. Nemo kyllä tajuaa mun ohjauksia ja mä tajuan mun virheet, yleensä se johtuu musta, jos radalla tulee virhe. Jos mun taidot vain riittää, niin meistä tulee vielä hieno agility-parivaljakko.

Mitkä ovat tavoitteemme? Tällä hetkellä, että joskus uskaltauduttaisiin virallisiin kisoihin. Se olisi jo suuri saavutus! Nyt ekana, kun saataisiin kokemusta epiksistä niin eiköhän vuoden 2014 syksyllä tai talvella uskaltaudutaan. Olisi kyllä hienoa saada joskus nolla ihan vain ykkösissä! 

Mitä lajeja nyt talvelle? Toivon, että saan jonkun mun mukaan metsään nii voitaisiin kokeilla hakua! Nemo saisi lumikinoksien läpi juoksennella etsimässä ja tähän mennessä se on tykännyt ihan hirveesti siitä. Myös vetemistä, ihan pulkan, kokeillaan! Musta vaan tuntuu, että Nemo tulee ainakin aluksi säihkätämään pulkan kolinaa. Rallytokoa ja tokoa treenataan lisäksi ihan perustottelevaisuuden takia. Ja tietenki agilityä! Tuleehan niitä uusia temppujakin opetettua (viikonloppuna opetin Nemon hyppäämään mun selän päälle, kun oon konttausasennossa).

Bloggerilla on selkeestikki jotain mua vastaan, kun ei ollut julkaissut tätä postaustakaan..